Nonnii. Vaikka intia on kuinka nörttejen valtakunta, ei täällä nettiä sentään joka palmussa kasva. Näinollen on huomattavasti mukavempaa kirjoitella omalla läppärillä tekstiä intian tähtitaivaan alla, täällä elurussa, kuin datailla jostain kuuman ja hikisen cybershopin nurkassa=) Kyllä, vieläki angstaillaan kuumuudesta. Matkalaukut ei oo vieläkään selvinny määränpäähän, joten sekin meinaa pikkuisen hajottaa.. loppuu puhtaat paidat meinaan. ja ku pyyhe ja shamppoo nyt vaan sattuu olemaan siellä laukussa. jossain mumbaissa tai muualla. Onneks sitä on nykyään niin kyyninen noitten lentoyhtiöiden suhteen, että osaa varata käsimatkasettiin parille päivälle kriittisimmät tavarat=) Tänään käytiin lastenkodilla toiseen kertaan. Oli lauluja ja muuta häppeninkiä, ja lapsia oli reilusti. Paikalla oli myös muutamia paikallisia vanhempia/ sukulaisia kattelemassa ulkomaalaisia. Keittiön tätit yritti ottaa luulot pois syöttämällä chiliä. Oli se tujua, mutta ihan periaatteen vuoksi pokka piti. Samalla selvis myös tarkkaan varjeltu salaisuus, eli miten intialaisen paikat kestää tätä tulista sapuskaa kerta toisen jälkeen. Joka ruuan päätteeks ne lusikoi (tai käpälöi, viitaten syömätaktiikkaan) hapanta kermaviilintapaista settiä vatsan täyteen. Se neutraloi chilin. Vitsi mitä vusku-huipennusta. Matkat taitettiin tänään sellasella riksantapaisella jossa on joku kakstahtisavustin ja kolme rengasta, ja paikallinen kamikaze-setä puikoissa. Aromit on kivat, ja iho ottaa väriä, kun niillä pujotellaan rekkojen ja lehmien välissä. Ihan kivaa täällä oikeesti on, vähän vaan kuumaa. Huomenna herätään normisti 0600, jotta päästään lähtemään kirkkoon 0800. Siihen reissuun meneeki koko päivä. mut ollaan siis elossa. Kyllä tää tästä. Miika enimmäkseen. Sunnuntai. Tästähän tuli varsinainen päiväkirja. Herättiin tänään siinä kuuden jälkeen, jotta päästiin kasilta liikenteeseen. piti ajaa täältä Elurusta pallimaahan sellaiset 2ja puoli tuntia. kulkuneuvoina toimii edelleen sellaset savuttavat diisseli-vespat, ja paikalliset bussit. Sinänsä huomionarvoista on se, että täällä liikenne tuntuu toimivan äänen voimalla. siis lähinnä töötön voimalla liikutaan. Sinäänsä vallan rentouttavaa. Varsinki ku liikenteessä ollaan kuitenki sen 4tuntia päivittäin, jos elurusta jonnekkin poistutaan. Eli mentiin agripalliin, jossa osallistuttiin lastenkodin "worship-serviseen". Tätä juttua kirjoittaessa meinaa pää räjähtää, ku istuskelen katolla, ja täällä on miljoona sataviiskyttuhatta hirviraatobanaani-kärpästä. ei ne pure, mutta törmää. ja ilmeisesti ne tykkää valosta, koska näyttö on täynnä niitä. että jeejee. mutta oli kivat messut. Ja senjälkeen toki syötiin ja keittiön tätit oli niin touhuissaan että. taas tuli lautanen täyteen kaikkea kivaa eksoottista ja tulista. muttaku sen jälkeen tulee taas se hapan maitovelli, lämpimänä. Its guud for somak. veri guud for stomak. jep, jos vatsa kestäis maitokamaa.. Onneksi meillä on reikä lattiassa.=) Tämän jälkeen lähdettiin meidän varsinaisen isännän/yhteistyöhenkilön lutherin asunnolle tapaamaan hänen perhettään. Matkalla pujoteltiin possujen ja lehmien ja intiaanien välissä oikein näyttävästi. Jos jonnekki tarvitaan ihmisiä, joilla on hyvät refleksit ja tarkka tilannetaju, palkatkaa ihmeessä intialaisia put-put kuskeja. Nämä pieksee naton ohjukset mennen tullen. (taas sivuraiteilla. on tää hienoa.) No, Lutherin perhe sai kuulla että meidän laukut on jossain päin bombeita (kiitos finnair, kiitos) joten reetaa vietiin sari-kaupoille, ja löytyhän sieltä originaalia vaatetusta. Huomenna käydään ostamassa mulle suorat housut. Jippa jee! sitte käytiin vielä maistelemassa paikallista taateli-jäätelöä, ja tultiin kotio. Olipahan päivä. paljon on ainaki tullu reissattua. Terveisiä tutuille. me.