Tätä kirjoitellessa lienee lauantai ilta 27.9 -08

Jottei tästä tulisi täysin sellaista käsitystä, että täällä olis ihan hirveetä, niin koitetaan kertoa kivoja juttuja kans. Kivaa on se että täällä on ihan kuningas palvelua, aivan sama minne menee. Joka kerta lykätään tuolit ja tuulettimet esiin kun kävellään Reetan kans esim, kauppaan. Ja itte asiassa se on yksi niistä syistä miksi täältä on tullu niin paljon nurinaa. Se että me saadaan täysin erillaista kohtelua kuin muut, pelkän ihonvärin takia. Pelkästään sen takia, että ollaan jostain muualta, ja näytetään toisenlaisilta. Välillä se on vallan hauskaa, mutta se ettei pysty missään olemaan normaalisti, vaan on kaikkialla jatkuvan tarkkailun alla. Se väsyttää. Ja muutenki täällä ollaan menty pää kolmantena jalkana virastosta toiseen, kysellen ja yrittäen selvittää lastenkodin paperiasioita ja muita juttuja... On kyllä ikävä suomalaista byrokratiaa, ja selkeitä toimistoaikoja jne..=) Kaikkea sitä osaaki ikävöidä.. Mutta siis palvelua piisaa. Jokapaikassa, jopa keittiötarvikeliikkeessä yritetään tarjota vähintään teetä tai kahvia. Mutta on ollut myös helmeä nähdä miten on tullu ihan selkeitä rukousvastauksia, ja jutut on järjestyny ihan puskista.

Kivaa on myös se että ollaan oltu jo viikko täällä, eikä mitään pahempia tauteja oo tullu. Mitä nyt itte kärsin satunnaisista silmä-kipu-tulehduksista??? (Täällä ku liikutaan kaikkialle ikkunat auki, ja ilma on vähän vähemmän puhdasta, ni silmät ei tykkää??) ja keho tuottaa muurilaastia. Mutta se kuuluu tähän, kai sitä nyt kuuluuki vähän kurinaa kuulua, ku koko ruokavalio muuttuu täysin. Kukkuluuruu. Muutenki intia on hassu paikka. Jotenki tuntuu siltä että termodynamiikan toinen(?) pääsääntö toimii täällä kolminkertaisella teholla. =) Ja jos Vaari kertoilee villejä tarinoita venäjän tiekulttuurista ja teiden kunnosta, on mulla jo nyt villimpiä tarinoita. Mua ei oo missään pelottanu niin paljoa (ei ees Joelin kyydissä ;) ) ku täällä piikkisen hondan selässä 40km/h vauhdissa. Täällä ei ole käsitettä kaista. Mm. tänään ku tultiin takas Eluruun vatimaasta nelikaistaista "motaria" pitkin, oli hienoa kattella ku edessä paistaa yhtäkkiä ajovaloja, meidän puolella tietä. Ja siis suuntien välillä on kunnon betonivalli. Ja monta kertaa. Sieltä tuli autoja, mopoja ja kaikkea siltä väliltä. Kaupungeissa ei siis niitä kaistoja ole. Sieltä mennään mistä mahtuu, ja jos ei mahdu, niin soitetaan torvea niin kauan että mahtuu. Kaistapäitä kaikki.

Jäätelö täällä maistuu ihan kylmälle, eli kait se jäätelöä on. Vettä tulee putkista, eli ei tarvi itte juosta pumppaamassa. Tosin ei sitä juoda voi. Tosin juomapuolen hoitaa pepsico, isäntämme oman mieltymyksen mukaan. Ja toki täällä on myös juomavettä, sitä pitäis tuhota monta litraa päivässä. Muuten elämä on todella simppeliä. Aamulla herätään siinä 0700 molemmin puolin. Sitte siirrytään odotteluasemiin, eli nukutaan vaatteet päällä. Tätä jatkuu kunnes lähtökäsky tulee, ja se tulee siinä 800-1400. sitte ollaanki liikkeessä aina noin 2000-2300 asti. Sitte tullaan majapaikkaan ja mennään nukkumaan. Mitä sitte päivällä tehdään? Mennään sinne minne viedään, ja istutaan, ja siite ku sanotaan, niin mennään jonnekki muualle. Paljon juostaan paikasta toiseen, välillä ihan vaan näyttäytymässä, välillä jopa kuunnellaan ku porukka juttelee. Sitte meiltä kysytään että mitä me mietitään, ja siihen pitää vastata että "veri guud for jor stomak" ja keikuttaa päätä.

Se on muuten kaikkein hassuin ja vaikein juttu ymmärtää, että miten intialainen näyttää myöntymisen/ymmärtämisen. Ku suomessa ja länsimaissa ylipäätään taitaa olla käytäntönä liikuttaa päätä ylös alas, eli ns. nyökyttää, on täällä vallalla jotain aivan muuta. Täällä ei on sama kuin esim, suomessa. (koitetaan selittää tämä matemaattisesti.) Eli kuvitellaan koordinaatisto X,Y,Z. Jossa X olkoon leveys, Y korkeus ja Z syvyys. Tässä koordinaatistossa niska kiinnittyy päähän origossa(miten lie kirjoitettiin) ja leuan kärki, jota käytämme kiinnekohtana sijaitsee kohdassa (3,0,0) (pää on kuvattuna sivulta, jos käytössä on vain X,Y koordinaatisto) Eli suomalainen ilmaisee kielteisyyttä kääntämällä päätänsä sillätavoin että pää pysyy suorassa suhteessa Y-akseliin, mutta leuan kiinnepiste liikkuu tasolla X,Z "piirtäen kaarta" pitäen etäisyyden origoon vakiona (3,0,0 kaaren kohdatessa X-akselin) antaen Z:lle arvot välillä (-1,7) – (1,7). (suokaa anteeksi kaikki virheet, on liian kauan siitä ku oon näitä miettiny. Kunhan yritän havainnollistaa.)

Täällä taas paikallinen väestö osoittaa ymmärtämisensä tavalla joka on vielä haasteellisempaa kertoa. Samaa koordinaatistoa käyttäen, ja todella hassun muotoista päätä käyttäen, olkoon niskan ja pään kiinnepiste kohdassa (X=0, Y=2, Z=0) ja leuan kiinnepiste kohdassa (X=3, Y=0, Z=0) ja takaraivon lakipiste kohdassa (X=0, Y=5, Z=0). Tässä asennossa pää on "levossa". Liike alkaa lepoasennosta, josta pää keinautetaan tässä tapauksessa ensin asentoon, jossa päälaki on pisteessä (X=0, Y= 4,7 ja Z=1), niskan ja pään kohtauspiste pisteessä (X=0, Y=2, Z=0), ja leuan kiinnepiste pisteessä (X=3, Y=0,3 ja Z=-1). Tästä pää keinautetaan lepoasennon kautta vastakkaiseen ääripisteeseen, jolloin päälaki löytyy pisteestä (X=0, Y=4.7 ja Z=-1), niskan ja pään kohtauspiste pisteessä (X=0, Y=2, Z=0) ja leuan kiinnepiste pisteessä (X=3, Y=0,3 ja Z=1). Riippuen myönteisyyttä tai ymmärtämistä ilmaisevan henkilön tarpeesta voimistaa viestiään, voi pään joko palauttaa tästä takaisin lepopisteeseen, tai jatkaa keinuttelua kunnes on saatu viestitettyä tarpeellinen määrä myöntymistä tai hyväksyntää. Tämä on tosin vain karkea malli, pisteet ja liikkeen laajuus riippuu hyinpitkälti yksilön fysikaalisista ominaisuuksista, mielentilasta, tottumuksista, vallitsevista tuuliolosuhteista ja muista mahdollisista ihmisen käyttäytymiseen vaikuttavista seikkoista.

Ja tämän tavan koen sekä huvittavaksi että myös lievällä tavalla ärsyttäväksi, koska itse en osaa erottaa että menikö viesti perille vai heiluuko se vaan huvikseen. Ja liike muistuttaa hyvin pitkälti vieteriukon pään liikettä. Koita sitte ottaa nämä vakavasti=)

Miika.