Tän olis pitäny olla näkyvillä jo kauan aikaa sitte, en tiiä mikä täs on ongelmana. mutta elossa ollaan

Nonnii.

Vaikka intia on kuinka nörttejen valtakunta, ei täällä nettiä sentään joka palmussa kasva.
Näinollen on huomattavasti mukavempaa kirjoitella omalla läppärillä tekstiä intian tähtitaivaan
alla, täällä elurussa, kuin datailla jostain kuuman ja hikisen cybershopin nurkassa=)
Kyllä, vieläki angstaillaan kuumuudesta. Matkalaukut ei oo vieläkään selvinny määränpäähän,
joten sekin meinaa pikkuisen hajottaa.. loppuu puhtaat paidat meinaan. ja ku pyyhe ja shamppoo
nyt vaan sattuu olemaan siellä laukussa. jossain mumbaissa tai muualla. Onneks sitä on nykyään
niin kyyninen noitten lentoyhtiöiden suhteen, että osaa varata käsimatkasettiin parille päivälle
kriittisimmät tavarat=)

Tänään käytiin lastenkodilla toiseen kertaan. Oli lauluja ja muuta häppeninkiä, ja lapsia oli
reilusti. Paikalla oli myös muutamia paikallisia vanhempia/ sukulaisia kattelemassa ulkomaalaisia.
Keittiön tätit yritti ottaa luulot pois syöttämällä chiliä. Oli se tujua, mutta ihan periaatteen
vuoksi pokka piti. Samalla selvis myös tarkkaan varjeltu salaisuus, eli miten intialaisen
paikat kestää tätä tulista sapuskaa kerta toisen jälkeen. Joka ruuan päätteeks ne lusikoi
(tai käpälöi, viitaten syömätaktiikkaan) hapanta kermaviilintapaista settiä vatsan täyteen.
Se neutraloi chilin. Vitsi mitä vusku-huipennusta. Matkat taitettiin tänään sellasella riksantapaisella
jossa on joku kakstahtisavustin ja kolme rengasta, ja paikallinen kamikaze-setä puikoissa.
Aromit on kivat, ja iho ottaa väriä, kun niillä pujotellaan rekkojen ja lehmien välissä.
Ihan kivaa täällä oikeesti on, vähän vaan kuumaa.

Huomenna herätään normisti 0600, jotta päästään lähtemään kirkkoon 0800. Siihen reissuun meneeki koko päivä.
mut ollaan siis elossa. Kyllä tää tästä.

Miika enimmäkseen.


Sunnuntai.
Tästähän tuli varsinainen päiväkirja. Herättiin tänään siinä kuuden jälkeen, jotta päästiin kasilta
liikenteeseen. piti ajaa täältä Elurusta pallimaahan sellaiset 2ja puoli tuntia.
kulkuneuvoina toimii edelleen sellaset savuttavat diisseli-vespat, ja paikalliset bussit.
Sinänsä huomionarvoista on se, että täällä liikenne tuntuu toimivan äänen voimalla. siis
lähinnä töötön voimalla liikutaan. Sinäänsä vallan rentouttavaa. Varsinki ku liikenteessä ollaan
kuitenki sen 4tuntia päivittäin, jos elurusta jonnekkin poistutaan.
Eli mentiin agripalliin, jossa osallistuttiin lastenkodin "worship-serviseen". Tätä juttua
kirjoittaessa meinaa pää räjähtää, ku istuskelen katolla, ja täällä on miljoona sataviiskyttuhatta
hirviraatobanaani-kärpästä. ei ne pure, mutta törmää. ja ilmeisesti ne tykkää valosta, koska
näyttö on täynnä niitä. että jeejee. mutta oli kivat messut. Ja senjälkeen toki syötiin
ja keittiön tätit oli niin touhuissaan että. taas tuli lautanen täyteen kaikkea kivaa eksoottista ja
tulista. muttaku sen jälkeen tulee taas se hapan maitovelli, lämpimänä. Its guud for somak.
veri guud for stomak. jep, jos vatsa kestäis maitokamaa.. Onneksi meillä on reikä lattiassa.=)
Tämän jälkeen lähdettiin meidän varsinaisen isännän/yhteistyöhenkilön lutherin asunnolle tapaamaan
hänen perhettään. Matkalla pujoteltiin possujen ja lehmien ja intiaanien välissä oikein näyttävästi.
Jos jonnekki tarvitaan ihmisiä, joilla on hyvät refleksit ja tarkka tilannetaju, palkatkaa
ihmeessä intialaisia put-put kuskeja. Nämä pieksee naton ohjukset mennen tullen. (taas
sivuraiteilla. on tää hienoa.) No, Lutherin perhe sai kuulla että meidän laukut on jossain
päin bombeita (kiitos finnair, kiitos) joten reetaa vietiin sari-kaupoille, ja löytyhän sieltä
originaalia vaatetusta. Huomenna käydään ostamassa mulle suorat housut. Jippa jee! sitte käytiin
vielä maistelemassa paikallista taateli-jäätelöä, ja tultiin kotio. Olipahan päivä. paljon
on ainaki tullu reissattua.

Terveisiä tutuille.

me.